Winnipeg Jets oli WHA:n ensimmäisellä kaudella keväällä 1973 finaaleissa, mutta sai pian huomata, ettei pitkälle päästy pelkällä Bobby Hullilla, vaikka tätä pidettiinkin maailman parhaana jääkiekkoilijana. Tarvittiin jotain uutta. Sitä haettaessa iskettiin todelliseen kultasuoneen. Siitä alkoi myös suomalaisten taival Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoissa.
Tosin Carl Brewerin innoittamana HIFK:n Tommi Salmelainen oli kaikkien aikojen ensimmäinen NHL:ään varattu eurooppalaispelaaja ja oli pelannut kauden 1969–1970 CHL:n Kansas City Bluesissa, mutta hän ei pelannut pääsarjatason liigassa, saati sitten voittanut mestaruutta. Sen sijaan Veli-Pekka Ketola ja Heikki Riihiranta pelasivat ja voittivat cuppokaalin eli WHA:n Avco Trophyn.
Ratkaisevaa oli kausi 1973–1974 ja lääkäri Gerry Wilsonin vuoden sapattivapaa lisäopintoja varten urheiluinstituutissa Tukholmassa. Hänen poikansa Carey oli HIFK:ssa voittamassa SM-kultaa vuonna 1983 ennen pitkää NHL-uraansa. Mukana HIFK:n mestaruusjoukkueessa oli myös Careyn veli Geoff. Tukholmassa Wilson seurasi poikiensa kanssa paljon Elitserienin otteluita ja vakuuttui eurooppalaisten pelaajien tasosta. Wilson oli kotoisin Winnipegistä, ja Jets tekikin hänen ehdotuksestaan tukun sopimuksia ennen ja jälkeen Helsingin vuoden 1974 MM-kisoja.
Tärkeimmät olivat keskushyökkääjä Ulf Nilsson ja laitahyökkääjä Anders Hedberg. Heidät yhdistettiin Hullin kanssa, ja tuloksena olikin WHA:n lyhyen historian paras ketju. Kovin paljon ei erehdy, jos arvioi sen olleen aikanaan jopa maailman paras.
Seuran ruotsalaisiin kuuluivat myös ensin puolustaja Lars-Erik Sjöberg ja maalivahti Curt Larsson, sekä kesken kauden puolustaja Thommie Bergman. Ulf Sterner (New York Rangers) oli ollut vaatimattomalla menestyksellä kaudella 1964–1965 NHL:n ensimmäinen Ruotsista tullut pelaaja. Bergman oli toinen, kun teki vuonna 1972 sopimuksen Detroit Red Wingsin kanssa. Vuotta myöhemmin Toronto Maple Leafsiin liittyivät tuleva suurpuolustaja Börje Salming sekä hyökkääjä Inge Hammarström. Vaikka eurooppalaispelaajat ehtivätkin ensin NHL:ään, niin varsinainen vallankumous tapahtui WHA:ssa.
Suomesta tulivat siis Ässien keskushyökkääjä Veli-Pekka Ketola ja HIFK:n puolustaja Heikki Riihiranta, jotka kumpikin oli maajoukkueen keskeisiä pelaajia.
Ensi tappio, sitten menestys
Palkkaamalla
eurooppalaisia pelaajia Jets oli tehnyt vallankumouksen, mutta tuloksia ei heti
tullut. Ensimmäisen ja lopulta WHA-ajan viimeisen kerran seura ei päässyt
pudotuspeleihin keväällä 1975. Osin se tosin johtui divisioonajaosta. WHA:ssa
oli tuolla kaudella 14 joukkuetta, jotka pelasivat kolmessa lohkossa.
Jokaisesta lohkosta pääsi jatkoon vähintään kaksi joukkuetta. Jets oli
kahdeksas pisteissä, mutta heikossa itälohkossa Cleveland Crusaders vei
pudotuspelipaikan pienemmällä pistemäärällä, kuin Jets oli saanut. Muut kaksi
”ylimääräistä” paikkaa menivät länsidivisioonan Minnesota Fighting Saintsille
ja Phoenix Roadrunnersille.
– Playoff-paikan
menetys ei ollut kiinni meistä eurooppalaisista. Tiedettiin muutokseen menevän
vähintään yksi kausi, Ketola sanoi.
Paikan
pudotuspeleissä voi katsoa menneen lähinnä kovuuteen tuolla
pohjoisamerikkalaisen kiekkoilun väkivaltaisimmalla vuosikymmenellä.
– Osa
joukkueista oli vain ”painipuolella”, mutta me olimme taitojoukkue. Bobby
[Hull] määräsi, mitä tapahtuu. Hän ei halunnut gooneja. En ole koskaan nähnyt
yhdellä pelaajalla olevan niin paljon vaikutusvaltaa joukkueessa kuin Bobbylla
oli. Ja ihan positiivisessa mielessä. Hän oli mahtava tyyppi, Ketola jatkoi.
Gooni oli
kiekkoilija, jonka suurimmat avut ovat tappelemisessa. Pisteitä tuli vähän,
mutta jäähyminuutteja sitä enemmän.
Eurooppalaisista
Jetsin menestys ei tosiaankaan ollut kiinni. Kun Hull oli yhdistetty samaan
ketjuun Hedbergin ja Nilssonin kanssa, niin tulosta todella syntyi. Hull teki
peräti 77 maalia, joka oli ja myös jäi WHA:n historian yhden kauden
ennätykseksi. Hän oli pistepörssin kakkonen (142), mutta myös Nilsson (120)
kuin Hedberg (100) ylsivät kolminumeroiseen lukuun. Koko liigassa tähän
rajapyykkiin ylsi seitsemän pelaajaa. Hedberg teki 54 maalia, jolla oli liigan
nelonen. Hänet palkittiinkin vuoden tulokkaana.
Mestaruuden
vei Houston Aeros, joka voitti finaaleissa Quebec Nordiquesin suoraan 4–0.
Seuraava
kausi toi sitten mestaruuden Jetsille. Joukkue suorastaan dominoi liigaa, kun
se voitti kolme viimeisestä neljästä mestaruudesta.