Luc Tardif aloitti Kansainvälisen Jääkiekkoliiton IIHF:n puheenjohtajana vuonna 2021. Hän on vasta toinen rankalainen tehtävässä. Tai hän on kolmas kanadalainen. Tardifilla on molempien maiden kansalaisuus. Ehkä oikea ratkaisu on jättää kansalaisuus syrjään, ja puhua vain siitä, että hän on IIHF:n puheenjohtaja.
Tardif syntyi 29.3.1953 Kanadassa Quebecin provinssin Trois-Rivieresissä, joka on noin puolivälissä Quebec Cityn ja Montrealin välissä suuren Lawrence-joen varrella. Asukkaita on noin 140 000. Kaupungissa on Universite du Quebec a Trois-Rivieres -yliopisto.
Kun oli kanadalainen, niin Tardif pelaisi tietenkin jääkiekkoa. Pojasta kehittyi taitava lajissaan, ja hänestä sanottiinkin ”lahjakkain jääkiekkoilija tästä kaupungista Rene Robertin jälkeen”. Robert pelasi lähes koko 1970-luvun Buffalo Sabresin kuulussa French Connecition -ketjussa. Luc Tardif ei ole mitään sukua kuuluisalle, saman ajan jääkiekkoilija Marc Tardifille.
NHL-varausta ei Lucille tullut, joten hän suuntaisi yliopistoon. Hän ei kuitenkaan valinnut lukuisista tarjouksista huolimatta Yhdysvaltojen maineikasta yliopistokiekkoilua, vaan pysyi kotikaupungissaan. Siellä hän suoritti insinöörintutkinnon samalla, kun pelasi yliopiston Patriotes-joukkueessa. Taitotasosta kertoo se, että hänet valittiin kahdesti Quebecin konferenssin tähtikenttään.
Kun insinöörin tutkinto oli valmis, niin oli aika jatkolle. Sen saneli jääkiekko. Kun kotimantereella ei löytynyt paikkoja, niin ranskankieliselle niitä oli Euroopassa. Ensin joukkue oli Belgiassa Brussels Royal IHSC kahden kauden ajan. Brysselissä hän tapasi vaimonsa Dalilan. Heillä on kaksi tytärtä ja poika Luc Tardif jr., joka myös on jääkiekkoilija.
Ura jatkui Ranskan puolella Chamonix HC:ssä kuuden kauden ajan. Tardif voitti neljästi Trophee Charles Ramsayn liigan parhaana pistemiehenä ja oli kahdesti mestaruusjoukkueessa. Tänä aikana hän sai Ranskan kansalaisuuden pelaamisen helpottamiseksi, sillä Ranskassa oli tuolloin tiukka rajoitus vain yhdestä ulkomaisesta pelaajasta.
Hän pelasi vielä viisi kautta Rouenissa ja yhden Caenissa auttaen Dragons de Rouenin sen ensimmäiseen mestaruuteen vuonna 1990 ennen jääkiekon pelaamiseen lopettamiseen. Jääkiekko ei kuitenkaan jäänyt. Hän oli vapaa-aikanaan vuosikaudet Rouenin juniorikiekkoilusta vastaavaa ennen kuin isommat tehtävät odottivat.
Vuonna 2000 Tardif kutsuttiin Federation Francaise des Sports de Glacen hallitukseen. Tuo liitto hoiti silloin kaiken jäällä tapahtuvan urheilun. Erillistä jääkiekkoliittoa ei siis ollut. Se eli Federation Francaise de Hockey sur Glace eli FFHG perustettiin vasta vuonna 2006 ja yhtenä alulle panijoista Tradif oli sen ensimmäinen puheenjohtaja. Hän piti tehtävää aina vuoteen 2021 eli IIHF:n puheenjohtajuuteen asti. Tällöin puheenjohtajaksi valittiin Pierre-Yves Gerbeau.
Kansainväliseen Jääkiekkoliittoon Tardif tuli vuonna 2008 kilpailukomitean jäsenenä. Hallitukseen hänet valittiin kaksi vuotta myöhemmin. Liiton puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 2021 neljännellä kierroksella, jolloin voitti selvästi saksalaisen Franz Reindlin. Tardif sai kaikilla kierroksilla eniten ääniä, joten hänen valintaansa voi pitää selkeänä. Monta kierrosta tarvittiin siksi, että ehdokkaita oli useita. Jokaisella kierroksella putosi aina yksi.
Varapuheenjohtajiksi valittiin Petr Briza (Tshekki), Bob Nicholson (Kanada), Henrik Bach Nielsen (Tanska) ja Aivaz Omorkanov (Kirgisia) sekä jäseniksi Zsuzsanna Kolbenheyr (Unkari), Marta Zawadzka (Puola), Franz Reindl (Saksa), Pavel Bure (Venäjä), Andrea Gios (Italia), Heikki Hietanen (Suomi), Viesturs Koziols (Latvia), Anders Larsson (Ruotsi) sekä Raeto Raffainer (Sveitsi).
Kansalaisuus valintakriteeriksi
Mutta valitsiko IIHF puheenjohtajaksi kanadalaisen vai ranskalaisen? Ilmiselvästi valittiin ranskalainen, jonka kanadalainen tausta ei tietenkään ollut haitaksi.
Luc Tardif on vasta toinen ranskalainen tehtävässä. Ensimmäinen oli Louis Magnus, jonka valinta ei ollut mikään ihme, sillä kansainvälinen liitto perustettiin Pariisissa vuonna 1908. Sen nimikin oli alun perin Ligue Internationale de Hockey sur Glace (LIHG), kunnes vuonna 1954 siirryttiin nykyiseen englanninkieliseen International Ice Hockey Federationiin.
Euroopanmestaruuskisat aloitettiin lähes heti perustamisen jälkeen vuonna 1910, olympialaissa oltiin jo kesäkisoissa vuonna 1920 ja maailmanmestaruuskisat alkoivat vuonna 1930. Nuo eivät olleet vaatimattomia aloitusvuosia, vaan päinvastoin jääkiekko oli monia muita lajeja edellä. Silloin laji oli kuitenkin pieni. Nykymuodossa oikea termi on suppea. Jään takia huipputason harrastus rajoittuu pohjoisiin maihin, mutta toisaalta moni laji voi olla vain kateellinen NHL:n tapaisesta ykkössarjasta.
Alussa toinen mahtimaa oli Belgia. Silloin ei vielä kiinnitetty suurtakaan huomiota puheenjohtajan kansallisuuteen. Tämä tuli merkittäväksi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Tällöin vallitsi ensin vuorojako Euroopan ja Pohjois-Amerikan välillä, ja sitten keskieurooppalaisia pidettiin tasapainottavina Pohjois-Amerikan johtaman kapitalistisen ja Neuvostoliiton hallitseman sosialistisen blokin välillä.
Tällöin alkoi myös pitkäaikaisten puheenjohtajien aikakausi eli saksalaisen Günther Sabezkin ja sveitsiläisen Rene Faselin valinnat monta kertaa uudestaan. Alkuaikoina pitkä toimikausi oli belgialaisella Paul Loicgilla. Vuorotteluvuosien suuri nimi oli englantilainen John ”Bunny” Ahearne.
Kansainvälisen Jääkiekkoliiton puheenjohtajat
Louis Magnus (Ranska) 1908–1912
Adrien van den Bulke (Belgia) 1912–1914
Louis Magnus (Ranska) 1914
B.M. Patton (Britannia) 1914
Adrien van den Bulke (Belgia) 1914–1920
Max Sillig (Sveitsi) 1920–1922
Paul Loicq (Belgia) 1922–1947
Fritz Kraatz (Sveitsi) 1947–1948
George Hardy (Kanada) 1948–1951
Fritz Kraatz (Sveitsi) 1951–1954
Walter Brown (USA) 1954–1957
John Francis Ahearne (Britannia) 1957–1960
Robert LeBel (Kanada) 1960–1963
John Francis Ahearne (Britannia) 1963–1966
Thayer Tutt (USA) 1966–1969
John Francis Ahearne (Britannia) 1969–1975
Günther Sabetzki (Saksa) 1975–1994
Rene Fasel (Sveitsi) 1994–2021
Luc Tardif (Ranska) 2021–