Maaliskuun neljäntenä päivänä 2023 tuli kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun Jokerit varmisti ensimmäisen kaikkiaan kuudesta Suomen mestaruudestaan. Silloin pelattiin vielä SM-sarjaa. Viimeisimmät viisi Suomen mestaruuttaan Jokerit on voittanut SM-liigassa (1992, 1994, 1996, 1997, 2002).
Vuonna 2014 SM-liigasta poistunut Jokerit on ainoa vuoden 1968 jälkeen pääsarjamestaruuden/-mestaruuksia voittanut seura, joka ei tällä hetkellä pelaa Liigassa. Vuoden 1968 mestari oli Koo-Vee, sen jälkeen mestareita ovat Jokerien lisäksi olleet Tappara (12 mestaruutta), TPS (10), Kärpät (8), HIFK (7), Ässät (3), HPK (2), Ilves (2), JYP (2) ja Lukko (1).
Ratkaisu kolmanneksi viimeisellä kierroksella
Pudotuspelit tulivat suomalaisiin pääsarjakuvioihin vasta SM-liigan perustamisen myötä eli kaudesta 1975–1976 alkaen. Kaudella 1972–1973 pelattiin kymmenen joukkueen nelinkertainen sarja, eli jokaiselle joukkueelle tuli 36 ottelua. Jokerit voitti niistä 29, pelasi kolme tasan ja hävisi neljä. Silloin voitosta sai vain kaksi pistettä. Jatkoaikoja ei tunnettu, tasapelistä sai yhden pisteen. Hopealle sijoittunut HIFK jäi Jokereista lopulta seitsemän pistettä.
Vuonna 1967 perustettu Jokerit varmisti ensimmäisen mestaruutensa neljännen pääsarjakautensa päätteeksi Porissa Ässien isännöimässä ottelussa sunnuntaina 4. maaliskuuta 1973.
– Lähdimme vapautuneesti peliin, missä meillä oli ensimmäinen ”mestaruuspallo”. Ei ollut minkäänlaista pakkovoiton makua. Sen ajan Ässät karvasi voimakkaasti ja pyrki jatkuvasti kontaktiin. Ei muuta kuin alta pois ja liikettä, muistelee tuossa 2–4-päättyneessä ottelussa Jokerien kaksi ensimmäistä maalia viimeistellyt Pentti Hiiros.
– Enpä muistanut, että tein siinä ratkaisevassa pelissä kaksi. Kai ne olivat minulle tyypillisiä maaleja, jonkinlaisen touhuilun päätteeksi syntyneitä. Ei minulla ole mitään Juhani Tammiselle tyypillisiä ”näin siellä yläkulmassa pienen raon” -muistoja vuosikymmenten takaa, Hiiros naureskelee. Hän teki tuplansa ennen kuin Ässät pääsi maalien makuun. Se tasoitti Jokerien kahden maalin johdon, mutta sen jälkeen ensin Timo Sutinen ja sitten Timo Turunen laukoivat vieraille vapauttavat osumat.
Täysillä loppuun asti
Viimeistä edellisellä pelikierroksella 8. maaliskuuta Jokerit vielä osoitti paikallisvastustajalleen HIFK:lle kaapin paikan 7–3-voitollaan, ja päätöskierroksella 11. maaliskuuta mestari-Jokerit haki pisteet pronssi-Tapparalta Tampereelta numeroin 1–3. Näin narripaidat kaatoivat kahdessa viimeisessä ottelussaan molemmat muut mitalijoukkueet.
– Itsekunnioitus ja seuran kunnioittaminen olivat niin korkealla tasolla, että loppuun asti painettiin tosissaan hyvällä fiiliksellä, muistaa Hiiros, joka pelasi vasenta laitaa ”nallipyssyketjuna” tunnetussa kolmikossa, jossa keskushyökkääjänä oli tuon kauden pistekuningas Timo Turunen ja oikealla laidalla Timo Kyntölä. Ylivoimissa ”Tumba” Turunen pelasi Timo Sutisen ja Henry Lepän kanssa. Sutinen oli pistepörssin kakkonen, Leppä kuudes.
”Minulle tulee siitä mestarijoukkueesta ensimmäisenä mieleen ”nallipyssyketju” (Pentti Hiiros – Timo Turunen – Timo Kyntölä). Valmentaja Matti Lampainen oli myös tärkeä tekijä. Mutta olihan se kaiken kaikkiaan loistava ja hyvähenkinen joukkue, vaikka siihen monenlaisia pelaajapersoonia kuuluikin.”
Mestarijoukkueen maalivahti Jorma Valtonen.
Maaleja Jokerit teki keskimäärin 5,39 per peli, ja puolustus piti maajoukkuemaalivahti Jorma Valtonen viimeisenä lukkonaan. Omiin meni vain keskimäärin 2,39 kiekkoa per peli, vaikka Jokerit pelasi suurimman osan peleistä käytännöllisesti katsoen kolmella puolustajalla. Vasen puolustaja Ilpo Koskela, joka oli keväällä 1971 valittu kautta aikojen ensimmäisenä suomalaispelaajana jääkiekon MM-kisojen All Stars -kentälliseen, huilasi vain pelikatkot. Oikeana puolustajana vuorottelivat Seppo Suoraniemi ja Jouko Öystilä.
”Ilpo osasi luistella ja liikkua taloudellisesti ja oli todella kestävä pelaaja. Eipä onnistuisi kolmella pakilla pelaaminen nykykiekkoilussa.”
Mestarijoukkueen puolustaja Jouko Öystilä.
”Vanha” ja vanha valmentaja
Jo aiemmin Jokereita valmentanut Matti Lampainen palasi narripaitojen päävalmentajaksi syksyllä 1972. Hän oli silloin 40-vuotias.
– Häntä pidettiin vanhan ajan valmentajana. Monet sanoivat, ettei Lampaisen valmentama joukkue voi menestyä, Hiiros muistaa.
– Mutta me uskoimme Lampaiseen ja ”ostimme” hänen juonensa. Joskus kun treeneissä oli hyvä meininki keskenämme pelatessamme, Lampainen saattoi yhtäkkiä komentaa kaikki koppiin. ”Huomenna on peli”, hän perusteli.
Varsinaisen peliuransa 40-vuotiaana lopettanut Pentti Hiiros täytti joulukuussa 73 vuotta, mutta valmentaa yhä. Hän on Viikinkien U19-ikäluokan vastuuvalmentaja.
– Eipä ole tullut vastaan yhtä vanhaa tai minua vanhempaa valmentajaa, Kiekko-Vantaan Mestis-joukkuettakin taannoin valmentanut Hiiros sanoo.
– Valmensin pitkään Jokerien juniorijoukkueita. Siinä menivät kaikki kesätkin. Kun olin ollut sen jälkeen puolitoista vuotta kotona, vaimo kehotti menemään johonkin. Viikinkien U19-joukkue koostuu ”väliinputoajista”, ja toiminta on enemmän harrastepohjaista, Hiiros selvittää. Hän on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa. Palomiesammatin peruja olevat selkävaivat ovat kiusanneet, ja vasempaan polveen on kymmenisen vuotta sitten vaihdettu tekonivel.
– Pelihousunikin kuluivat aina puhki vasemmasta lahkeesta. Huoltaja Tomi Mäkipää totesikin aina kauden jälkeen, että riittäisi, että minun housuihini vaihdettaisiin vain toinen lahje, Hiiros naurahtaa.
– Nyt vasen polvikin toimii taas riittävän hyvin. Pari kolme kertaa viikossa käyn edelleen itse pelaamassa.
”Meillä oli hyvä joukkuehenki. Kaikki tulivat toistensa kanssa toimeen. Vaikeudetkin olivat yhteisiä: jatkuva puheenaihe oli (Jokerien omistaja) Aimo Mäkinen ja raha. Mutta se vain lujitti yhteishenkeämme. Silloin minäkin tajusin, että meillähän on yhteinen vihollinen tässä seurassa.”
Mestarijoukkueen ykkösketjun keskushyökkääjä, SM-sarjakauden 1972–73 syöttötilaston ykkönen ja pistepörssin kakkonen Timo Sutinen.
Kursivoidut sitaatit Matti Hannulan kirjoittamasta kirjasta 45 JOKERIA PAKAN PÄÄLTÄ (Print Line Helsinki Oy, 2012).