Paul Blomqvist oli yksi viidestä harvinaisesta isoisästä
Kotijoukkueilla kehno kausi
Kalliosta Espooseen
Paul Blomqvistin pääsarjaura päättyi hopeamitali kaulassa, kun TBK (nyk. Tappara) voitti alkuvuodesta 1954 SM-finaalissa Karhu-Kissat. Helsinkiläisjoukkue hävisi kaksiosaisen finaalin molemmat pelit 0–4.
– Jääkiekko oli vielä silloin todellista harrastelua, kertoi Paul Blomqvist espoolaisen Länsiväylä-lehden haastattelussa, joka oli tehty samana iltana kun pojanpoika Sami pelasi ensimmäisen pääsarjapelinsä.
– Kauden aikana ei ollut kuin kymmenkunta ottelua, Paul Blomqvist jatkoi omien pelivuosiensa muistelemista.
– Yleensä pääsimme jäälle harjoittelemaan joulun tienoissa, ja maaliskuun alussa luistin jo upposi jään sisään. Kesällä pelasimme jalkapalloa ja kävimme vähän lenkillä.
Espoossa vuodesta 1963 lähtien asunut Paul Blomqvist vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingin Kalliossa.
– Brahiksella (=Brahen kentällä) olin maila kädessä ensimmäisen kerran. Kutsuvat nykyään sitä Brakuksi, joka on minusta ihan kamala nimi, Paul Blomqvist sanoi Länsiväylä-lehdessä.
– Kun Brahikselle takavuosina meni jääkiekkomailan kanssa, sai olla tarkkana, ettei saanut jääpalloilijoilta turpiin. He eivät meistä oikein tykänneet.
Paul Blomqvist teki työuransa rakennuskonserni Lemminkäisellä, joka tuki Karhu-Kissoja vahvasti parinkymmenen vuoden ajan. Talousjohtajana Blomqvistilla oli asiassa painava sanansa sanottavana. Jonkin aikaa hän oli myös Karhu-Kissojen puheenjohtaja. Paul Blomqvist oli pariinkin otteeseen Suomen Jääkiekkoliiton liittohallituksessa ja yhdessä vaiheessa sen varapuheenjohtajanakin. Hän kuului myös Jääkiekkosäätiön hallitukseen.
Viisi trioa toistaiseksi
Paul, Timo ja Sami Blomqvist olivat kaikkien aikojen toinen kolmen sukupolven pääsarjatrio. Heitä ennen olivat samaan ehtineet Aarno, Juha ja Juuso Hietanen. Juuso debytoi SM-liigassa kaudella 2003–04. Hänen isänsä Juha Hietanen pelasi SM-liigaa HPK:ssa kaudella 1983–1984 ja isoisänsä Aarno Hietanen SM-sarjaa Hämeenlinnan Tarmossa kaudesta 1949–59.
Blomqvistien jälkeen on tullut kolme vastaavanlaista trioa lisää: Heikki, Ari ja Miro Aaltonen (Miro debytoi Bluesissa syyskuussa 2011 ja pelannut liigaa myös Kärpissa, hänen isänsä Ari Aaltonen pelasi Ässissä kaksi ottelua kaudella 1981–82 ja isoisänsä Heikki Aaltonen Lukossa 16 ottelua 1950–55), Hannu, Sami ja Kasperi Kapanen (Kasperi debytoi joulukuussa 2012 KalPassa, hänen isänsä Sami Kapanen KalPassa ja HIFK:ssa yli 400 ottelua 1990–2014 ja isoisänsä Hannu Kapanen runsaat 300 ottelua HJK:ssa, Karhu-Kissoissa, Jokereissa ja HIFK:ssa 1970–80) sekä Ilkka, Roni ja Konsta Mesikämmen (Konsta debytoi marraskuussa 2017 Lukossa, hänen isänsä Roni Mesikämmen pelasi TPS:ssa ja Ässissä runsaat 60 peliä 1986–91 ja isoisänsä Ilkka Mesikämmen niin ikään TPS:ssa ja Ässissä yli 400 peliä 1959–78).
Vain Kapaset ja Mesikämmenet ovat ”puhtaasti” kolmen sukupolven liigapelaajia, sillä SM-liigaa alettiin pelata syksyllä 1975, ja sekä Hannu Kapanen että Ilkka Mesikämmen ehtivät pelata liigajäilläkin.