ARTIKKELI: Teksti: Kimmo Isotalo / Kuvat: Jääkiekkoliitto 25-vuotta

Suomen Jääkiekkomuseo

Suomen Jääkiekkoliitto täytti 90 vuotta tammikuussa 2019. Juhlintaan on mahtunut muun muassa muistolaatan asentaminen liiton perustamispaikalle Suomen Jääkiekkohistoriallisen Seuran aloitteesta, uusien jääkiekkoleijonien aatelointia sekä liiton uuden ansiokkaan historiikin julkaisu. Lisäksi ei tule unohtaa Leijonien erittäin sopivasti toukokuussa voittamaa historian kolmatta miesten maailmanmestaruutta.

Kuva Suomen Jääkiekkoliiton 25-vuotisjuhlallisuuksista 30.1.1954. Tilaisuus järjestettiin Laulumiesten talolla Helsingissä. Keskellä todennäköisesti Otto Wuorion ja Harald Roosin liitolla luovuttama pokaali, joka sisältää “kuningasajatuksen” keinojääradan rakentamisesta Suomeen.

 _____________________ 
 

Kuluneen 90 vuoden aikana Jääkiekkoliitto on ehtinyt toki kerran jos toisenkin juhlistamaan vuosipäiviään näyttävästi.

Yksi mieleenpainuvimmista kerroista tapahtui vuonna 1954 liiton täyttäessä 25-vuotta. Maamme jääkiekkoilu oli tuolloin vielä lapsenkengissä ja esimerkiksi jääpallon asema oli huomattavasti vahvempi suuren yleisön joukossa. Bandyn, kuten jääpalloa tavattiin aiemmin kutsua erotuksena hockeysta, vahvaa asemaa Suomessa kuvastaa hyvin se, että maailman historian ensimmäiset jääpallon MM-kisat järjestettiin Helsingissä vuonna 1957. Otteluja, kuten esimerkiksi avauskamppailua Suomen ja Ruotsin välillä, saapui tuolloin katsomaan tuhansia katsojia. Ja nähtiin paikalla myös tasavallan silloinen presidentti Urho Kekkonen.

 

Jääkiekon asema ei samaan aikaan tosiaankaan ollut kadehdittava, sillä se kärsi talvilajien perinteisistä ongelmista, eli säästä ja jäätilan vähyydestä sekä myös jääpallon valta-asemasta. Bandyn, tai pillerin pelaajat keräsivät jatkuvasti suuremman huomion sekä samalla myös isommat tulovirrat. Sääolot haittasivat toki myös jääpalloilijoita, mutta he pystyivät kompensoimaan sitä ja jäätilan puutetta korkean suosionsa takaamalla nosteella.

Olosuhteet kuntoon

Jääkiekkoliitossa tilanteen ratkaisemiseksi ja jääpallon syrjäyttämiseksi talven ykköspelin asemasta nähtiin parempien harrastus- ja peliolosuhteiden rakentamien. Jälkiviisaana voi todeta, että juurikaan enempää oikeassa liitonmiehet eivät olisi voineet olla.

Olosuhdeasiat olivat pinnalla myös virallisissa 25-vuotisjuhlallisuuksissa, jotka järjestettiin 30.1.1954 Laulumiesten talolla Helsingissä. Jääkiekkoväen kärkitavoitteeksi oli vuosien aikana muodostunut tekojääradan hankkiminen Suomeen, jonka avulla harjoitus- ja pelikautta voitaisiin pidentää kuukausia. Ratojen vaikutuksista oli nähty kannustavia esimerkkejä varsinkin miesten maajoukkueen tekemillä Keski-Euroopan pelimatkoilla.

Kannustaakseen rakennuspäätöksen tekemisessä ja vuosien pohdintojen maaliin saattamisessa Jääkiekkoliiton entiset puheenjohtajat Otto Wuorio ja Harald Roos antoivatkin organisaation silloiselle johdolle lahjaksi pokaalin, joka sisälsi ”kuningasajatuksen” keinojääradan, nimitys, jolla tekojäärata alkuvaiheessa tunnettiin, aikaansaamiseksi Suomeen.

 

Osaksi urheiluperhettä

Itse juhlatilaisuuteen saapui kaikkiaan noin 120 vierasta. Määrää oleellisempaa on kuitenkin se, että ketä paikalla oli. Osallistujat sekä heidän edustamat tahot nimittäin kuvastavat hyvin jääkiekon nousua arvostetuksi urheilulajiksi yhteiskunnassamme ja Leijonien kehittymistä vastustajiensa varteenotettavaksi kilpakumppaniksi.

Ketä sitten onnittelijoiden joukossa oli. Suomen entinen pääministeri ja Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) puheenjohtaja Johan Wilhelm Rangell, Valtion Urheilulautakunnan johtaja Aaro Tynell, Ruotsin Jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja Rudolf Eklöw, Neuvostoliiton jääkiekkojoukkueen johtaja Pavel Korotkov sekä edustajat Suomen Olympiakomitean, Suomen Uimaliiton, Työväen Urheiluliiton, Helsingin kaupungin Urheilu- ja Retkeilylautakunnan, Suomen Palloliiton, SVUL:n erikoisliittojen, SVUL:n Helsingin piirin jääkiekkoseurojen, Hämeenlinnan jääkiekkoseurojen sekä Turun jääkiekkoseurojen puolesta.

Neuvostoliiton jääkiekkojoukkueen johtaja Pavel Korotkov pitää puhetta juhlatilaisuudessa

Punakoneen ensivierailu

 

Mieleenpainuvan liiton juhlista teki erityisesti sen yhteydessä pelattu kutsuvierasturnaus. Suomen maajoukkueen vastustajiksi olivat nimittäin saapuneet tuttu Ruotsi sekä ensimmäistä kertaa julkisesti kansainvälisillä kentillä esiintynyt Neuvostoliitto. Punakoneen ensimmäiset ottelut oli mietitty tarkkaan, eikä sattumalle tai sille, että joukkue olisi nolannut kotimaansa puoluejohdon oltu haluttu jättää sijaa.

 

Suomen Jääkiekkoliittoon Neuvostoliiton kaukalossa esittämät otteet tekivät suuren vaikutuksen. Ruotsille kärsitty tappio sen sijaan harmitta, kuten usein sitä ennen ja turnauksen jälkeen.

 

“Neuvostoliittolaiset esittivät värikästä ja meille ennennäkemätöntä jääkiekkoilua, jossa pääpaino asetettiin pohjakuntoon sekä teknillisesti hiottuun peliin, ja jonka erikoisuutena oli keskeytymätön lyhytsyöttöpeli sekä mailojen ja niiden käytön erilaisuus meillä totuttuun. Ruotsalaisten peliesitys Neuvostoliittoa vastaan muodostui pettymykseksi, joskaan ei ottelun tiimellyksessä katsojien mielenkiinto päässyt herpaantumaan.

 

Leijonapaitojemme panos jäi odotettua heikommaksi, vaikka ei suuria oltu voitu odottaakaan. Turnajaisten yhteydessä poikkeuksellisesti yhtenä otteluna pelatussa maaottelussa Ruotsia vastaan jouduttiin edelleen toteamaan Ruotsin jääkiekkoilun tason ja kärjen paremmuus meikäläiseen verrattuna.”