ARTIKKELI: Teksti: Antti Seppänen / Kuva: Aarno Vuorinen (Liiga)

Pudareita ja sääläreitä – Jääkiekkotermistön
ihmeellinen maailma

Molari, molse, molke, veska, veskari, kassari. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja merkitystä. Urheilun kieli on rikasta, mutta ovatko merkitykset aina selviä? Mikäli pilkunviilaus aiheuttaa sinussa kipuilua, seuraava teksti ei välttämättä helpota tuntemuksiasi.

Pudotuspelejä termien ympärillä

Entä sitten runkosarjan jälkeen pelattavat ottelut, joilla Suomen mestari ratkaistaan? Pelataan siis pudotuspelejä, pudareita, playoffseja, playoffeja tai jopa play-offseja. Ruotsissa samoista peleistä käytetään nimitystä slutspel.

SM-liigan/Liigan ratkaisupelien, playoffsien, pelimuotoa uudistettiin kevääksi 2004. Playoffs-otteluihin selvisi aiemman kahdeksan joukkueen asemesta 10 joukkuetta. Näistä neljä selvitti ensin välejään villi kortti –kierroksen otteluissa, joista voittajat selvisivät kahdeksan parhaan joukkoon, “oikeisiin pudotuspeleihin”. 

Vääräleuat nimesivät avauskierroksen ottelut “säälipleijareiksi”, kun alkuun vain kolme joukkuetta jäiplayoffsien ulkopuolelle. Välillä playoffsien 1.kierroksena nykyisellään tunnetut pelit myytiin Lomarengas-yritykselle, mutta Lomarengas-kierrosta ehdittiin pelata vain yhtenä keväänä.

Säälipleijarit-termi elää kiekkokansan suussa. Sopii kuitenkin kysyä, miksi samaa termiä ei kaivettu käyttöön, kun NHL teki poikkeustilanteessa muutoksia omaan playoffs-järjestelmäänsä. Siellä kun kahdeksan joukkuetta selvisi suoraan pudotuspelien toiselle kierrokselle ja loput 16 selvittävät välejään “sääläreissä”.

Miksi pitäisi muuten puhua playoffseista eikä playoffeista? Kielitoimiston asiantuntijat vertasivat sanaa lyhytlahkeisiin housuihin, jotka tunnetaan paremmin shortseina.

Entä sitten välierät ja loppuottelut, semifinaalit ja finaalit? Kunnioitammeko pyyteettömästi suomenkielisiä ilmauksia vai rikastutammeko ilmaisuja lainasanoin? Voiko tästä seurata väärinymmärryksiä?

“Möttöselle tehot 3+2”

Aikanaan kokenut kielenhuoltaja pohti journalismiopiskelijoilleen, miksi ihmeessä puhutaan sääolosuhteista. Mitä se sää-sana tuo tarkennuksena lisää? Eivätkö ulkona olevat olosuhteet liity aina lämpötilaan, tuuleen, pilvisyyteen ja sateeseen – eli säähän?

Sama vertaus sopii tehopisteisiin. Miksi ei siis tyydytä vain pelkkiin pisteisiin? Jääkö jotain ymmärtämisen kannalta olennaista pois? Vai ovatko Pisteet pyhitetyt vain joukkueen keräämille pisteille, ja Möttösen “tehopisteet” sekoittuvat LaiPan keräämiin “sarjapisteisiin”?

Puhumme kuitenkin sujuvasti pistepörssistä – vaan emme tehopistepörssistä. Tehopisteiden välttämistä puoltaa myös jääkiekkotermistöön liittyvä tehopörssi-nimitys, joka on vakiintunut plusmiinustilaston nimeksi. Ja miksi muuten tilastoista käytetään pörssi-nimitystä, ja kenelle jaetaan tunnustus tämän lanseeraamisesta? Pelaajaosakkeen nousua tai laskua voi toki olla havaittavissa.

Jatkoaika sekoittaa soppaa

Jääkiekko-ottelun varsinaisen peliajan päättyessä tasan voittajaa haetaan jatkoajalta. Runkosarjassa maksimissaan viiden minuutin jakso on Liigan playoffs-peleissä venynyt parhaimmillaan jopa 74 minuuttiin.

Jossain vaiheessa playoffs-pelien jatkoajasta alettiin puhua kuitenkin jatkoeränä tai -erinä. Kyllä, varsinaisen peliajan jälkeen voidaan pelata useita eriä. Mutta selvyyden vuoksi, kokonaisuus lienee edelleen jatkoaika. Sen sisällä pelataan jatkoeriä. NHL-termistössä puhutaan overtimesta, oli sitten kyse regulaarisarjasta tai pleijareista.

KalPan ja JYPin puolivälieräottelu päättyi jatkoerässä, kun ottelussa tehopisteet 2+2 kerännyt Matti Möttönen päätti ottelun läpiajosta ajassa 94.34.

Erä-sanan käyttö toistuu jääkiekkokielessä monessa eri yhteydessä. Playoffs-huumassa elävä kiekkokatsoja voi nauttia ohutkuorisen höyrymakkaran “puolivälieräottelun toisen ja kolmannen jatkoerän erätauolla” tai “neljännesfinaaliottelun jatkoajan toisella erätauolla.”

 

Rankkarikisasta voittolaukauksiin

Kieli on rikkaus, ja suomenkielisten termien käytölle on usein hyvät perusteet. Mutta kieli muuttuu ja vierasperäisille termeille on paikkansa.

Kaudella 2004–05 jääkiekkokansaa hämmensi uudistus, jossa ottelu ei enää päättynytkään tasalukemiin, vaan voittaja ratkaistiin rangaistuslaukauksin. Kaudelle 2009–10 termistöä tarkennettiin epäselvyyksien välttämiseksi, ja voittaja selvitettiin voittomaalikilpailussa. Ottelutuloksen perään alettiin merkitä lyhenne VL, ei VM, jotta se eroaisi ottelun voittomaalin merkinnästä.

Kilpailun ratkaissut suoritus on nimeltään voittolaukaus. Ehkäpä juuri siksi kuulee tai näkee käytettävän myös termejä voittolaukaus- tai voittomaalilaukauskilpailu.

Jääkiekkotermistö pitää sisällään lukemattomia muitakin termejä, joita käytetään sujuvasti sekaisin ilman, että sekaantumisen vaaraa syntyy ainakaan enemmän jääkiekkoa seuraavien keskuudessa. Muikkuverkkoihin jää kuitenkin aika ajoin vonkaleita.